kuulua

kuulua

  1. (, , , , , Katso: myös erikseen) äänen korviin kantautumisesta.
    Esimerkiksi: Kadulta kuuluu melua. Puhelu kuului huonosti. Huuto kuului kauas. Ei kuulunut hiiskahdustakaan. Ovi kuului käyvän.

  2. asioiden tietoon tulosta, uutisista, kuulumisista.
    Esimerkiksi: Anna kuulua, mitä tiedät! Hänestä ei ole kuulunut mitään. Asia kuuluu olevan [= asian kerrotaan olevan] niin. Hän kuuluu jo palanneen. Kuuluu huhuja. Mitä (sinulle) kuuluu? Kerro, mitä kaupunkiin kuuluu. Hyvää kuuluu.

  3. tietymättömissä olosta.
    Esimerkiksi: Häntä ei näy eikä kuulu. Poikaa ei kuulunut palaavaksi. Apua ei ole kuulunut.

  4. jonkin ilmauksen (sana)muodosta.
    Esimerkiksi: Vastaus kuuluu seuraavasti. Kuinka kuuluu genetiivi sanasta siili?

  5. omistus-, jäsen- tms. suhteista.
    a. olla jonkun oma

  6. olla jonkun asiana.
    Esimerkiksi: He kuuluvat toisilleen. Kenelle tuo pelto kuuluu? Pojalle kuuluva osa perintöä osa joka pojan tulee saada. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Erikoismerkitys kielteisissä ja torjuvissa lauseissa.
    Esimerkiksi: Se ei kuuluu minulle se ei ole minun asiani, se on minulle yhdentekevää. Mitä se sinulle, sinuun kuuluu!
    b. lukeutua johonkin, olla jonkin osana, jäsenenä, alaisena, liittyä, sisältyä johonkin.
    Esimerkiksi: Kuulua yhdistykseen, puolueeseen. Perheeseen kuului kolme lasta. Yhteen kuuluvat osat. Kirjelmä siihen kuuluvine liitteineen. Kuulua jonkun tehtäviin. Hintaan kuuluu aamiainen. Komppania kuuluu komentooni. Asiaan kuuluvat (myös »«) [= tarpeelliset] paperit. Kuului asiaan [= oli tapana, pidettiin sopivana, tarpeellisena] , että - -. Erikoismerkitys
    Esimerkiksi: Antaa jollekulle mitä kuuluu (ja kuka käski) antaa jonkun kuulla kunniansa, kurittaa, löylyttää jotakuta. 6. täytyy, tulee, pitää, on sopivaa, on velvollisuus.
    Esimerkiksi: Sinun kuuluu tehdä se. Näin kuuluukin olla. Autossa kuuluu olla varoituskolmio.

Taivutus:
1. inf. kuulua
akt. ind. prees., yks. 1. kuulun
akt. ind. imperf., yks. 3. kuului
akt. kond. prees., yks. 3. kuuluisi
monikossa: akt. imperat. prees., yks. 3. kuulukoon
monikossa: akt. 2. partis. kuulunut
monikossa: pass. imperf. kuuluttiin

Synonyymisanakirja

kuulua

kuulostaa, tehdä välttämättömäksi, vaatia, edellyttää, tarvita, kysyä.

Rimmaavat sanat

kuulua rimmaa näiden kanssa:

kulua...

Katso kaikki

Englannin sanakirja

kuulua englanniksi

  1. to be heard/audible

  2. Tämän talon seinät ovat niin ohuet, että naapurin riidat kuuluvat olohuoneessamme.

    The walls of this house are so thin that neighbours' quarreling is audible in our living room.

    Kuuluuko nyt?

    Do you hear me now?

  3. to be say said

  4. Hän kuuluu olevan rikas.

    He is said to be rich.

  5. Used to refer to the state of one's life.

  6. Mitä kuuluu? -Kiitos, minulle kuuluu hyvää.

    How are you? -I am fine, thank you.

  7. ( ~ + allative) to belong (showing ownership or location)

  8. Tämä järvi kuuluu minulle.

    This lake belongs to me.

    Se patsas kuuluu ikkunalaudalle.

    That statue belongs on the windowsill.

  9. ( ~ + illative) to belong (to be member of)

  10. Kuulun vapaaehtoiseen palokuntaan.

    I belong to a voluntary fire brigade.

  11. ( ~ + allative) to concern, to be none of someone's business|someone's business

  12. Miten tämä sinulle kuuluu?

    How does this concern you?

    Hän kysyi, mistä puhuin Samin kanssa. Sanoin, että se ei kuulu hänelle.

    He asked what I was talking to Sam about. I told him it was none of his business.

Käännökset

ranska
avoir sa place, trouver sa place, faire partie, appartenir à, t-needed (f)r, appartenir

saksa
hingehören, dazugehören, gehören zu, gehören, ist Element von, sind Element von, t-needed de, verbunden

latina
insum

venäjä
быть «свой свои́м», принадлежа́ть impf, принадлежа́ть, явля́ться частью

ruotsi
höra, höra hit qualifier belong here, tillhöra qualifier belong to, tillhöra, höra till, gälla

unkari
tartozik

italia
appartenere a, t-needed it

puola
należeć impf, należeć