kilahdus

substantiivi

korkea ääni, joka syntyy kahden esimerkiksi lasisen tai metallisen kappaleen osumisesta

Olutpullot tuottivat toisiinsa osuessaan 'kilahduksen'.

Liittyvät sanat: kilauttaa

Synonyymisanakirja

kilahdus rimmaa näiden kanssa:

kalahdus, valahdus, ailahdus, heilahdus, takaheilahdus, kurssinheilahdus, etuheilahdus, vilahdus, kellahdus...

venäjä
лязг (m), звон (m), бря́цание, побрякивание