kallo

kallo

1. +luokka|fi|luu eläimen pään luinen kuori, joka suojaa muun muassa aivoja. Ihmisestä puhuttaessa usein muodossa pääkallo.

2. yhteys|kuvaannollisesti|arkikieltä pää

Esimerkkejä:

yhteys|arkikieltä Koira sai kuulan kalloonsa. – Koira tapettiin ampumalla.

Jätin koulun kesken, kun ei mennyt ollenkaan teoria kalloon.

Alkuperä:
skallo, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kolju, pohjoissaame gallu, ruotsi skalle. Englanniksi skull

Synonyymisanakirja

kallo

pääkallo.

Slangisanakirja

1. pää / ymmärrys : Eiks sun kalloos mahu, et se on / et me ollaan bänks?

2. kallonkutistaja: psykiatri / terapeutti / yms : Ja mähän en kyl millekää kallonkutistajalle lähe!

Slangi.net

Rimmaavat sanat

kallo rimmaa näiden kanssa:

pääkallo...

Katso kaikki

Englannin sanakirja

kallo englanniksi

1. to be difficult

2. strength, nerve

3. hardness

4. strong, sturdy

5. hard, solid, heavy, tough

6. rigidly

7. to be strong

8. puhekieltä to harden

9. puhekieltä A skull or cranium.

Käännökset

ranska
crâne (m)

saksa
Schädel (m), Kranium