valtuutettu

substantiivi

yhteys|politiikka vaaleissa valtuutuksen saanut luottamushenkilö, valtuuston jäsen
itsenäinen ja riippumaton viranomainen jonka tehtävänä on edistää määrättyjen etujen ja oikeuksien toteutumista

Näin 'valtuutetut' äänestivät kiistellystä tuulivoimakaavasta (Satakunnan Kansa)

kaupunginvaltuutettu, kunnanvaltuutettu

lapsiasiavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu

Liittyvät sanat: luottamusvaltuutettu

Synonyymisanakirja

"Tosiasiassa mielenosoituksen aiheena oli se, että Viro käyttää historiaa aseena venäläisiä vastaan. Tätä samaa perinnettä Viron tasavallan asiamies ja valtuutettu apartheid-professori Zetterberg jatkoi ?haastattelussaan?, jonka sisältö oli tyylipuhdasta fasismia alusta loppuun. Pisteet Zetterbergille siitä, että hän jätti armeliaasti mainitsematta missä yliopistossa hän muka on ?professori?."

valtuutettu rimmaa näiden kanssa:

oikeutettu, etuajo-oikeutettu, itseoikeutettu, vaalioikeutettu, äänioikeutettu, yksinoikeutettu, etuoikeutettu, epäoikeutettu, ylikoulutettu, juhlaliputettu...

venäjä
член совет совета (člen sovéta) g (m), представи́тель (m), представи́тельница (f), уполномо́ченный (m), пове́ренный (m), дове́ренное лицо́

ranska
échevin (m), conseiller municipal (m), mandataire (m), mandatrice (f), fondé de pouvoir

kreikka
δημοτικός σύμβουλος (m) (f), πληρεξούσιος (m), διαμεσολαβητής (m)

puola
ławnik (m), radny (m)

romania
consilier (m), consilieră (f)

saksa
Stellvertreter (m), Stellvertreterin (f)

italia
mandatario (m)

ruotsi
ställföreträdare