rouske

substantiivi

terävä ja rusahteleva ääni, joka syntyy kun jokin kova aines murskautuu tai hankautuu jotain kovaa vasten

En kaipaa perunalastujen rousketta.

Sepeliköltä kantautui askelten rouske.

Kani popsii porkkanoita niin, että rouske vain kuuluu.

Liittyvät sanat: rouskua

Synonyymisanakirja

rouske rimmaa näiden kanssa:

louske...

venäjä
хруст (m)