pakko

substantiivi

ehdoton, asianomaisen omaa tahtoa huomioonottamaton velvollisuus tai vaatimus, välttämättömyys

Minun on pakko olla ylitöissä tänään.

Sinun on 'pakko' tehdä tämä.

Onko 'pakko'?

Liittyvät sanat: pakottaa

Synonyymisanakirja

pakkorako: välttämättömästi tehtävä asia : Se oli ihan pakkorako, muuten olis joutunu lusii.

pakko rimmaa näiden kanssa:

lapakko, kukkalapakko, rapakko, kepakko, lepakko, pohjanlepakko, väkipakko, viisumipakko, lisenssipakko...

Used alone, can be translated as obligation, force, necessity or compulsion.
Used most often in the expression olla pakko ( + first infinitiivi infinitive of the verb), which can be translated into English as must, have to, be oblige obliged to, be forceVerb forced to, be compel compelled to. The one who is compelled is put in the genitive case (grammatically, pakko is the subject of the sentence) and the verb is always in the third-person singular (present onFinnish on, past oliFinnish oli, present perfect onFinnish on ollut, past perfect oliFinnish oli ollut).
Minun on pakko ostaa auto. = I have to buy a car.
Onko sinun pakko? = Do you have to?
As a specifier in a compound term used to express compulsion or influence of an external force.

pakkohuutokauppa = compulsory sale

pakkokeino = coercion

pakkolasku = forced landing

pakkolunastus = expropriation

pakkoluovutus = expropriation

pakkomielle = obsession

pakkopaita = straitjacket

pakkotoimenpide = act of force

pakkotyö = forced labour