ots
ots
loppu (syn. lõpp)
pää, loppupää (syn. lõpuosa; otsik'')
jonkin uloin osa, nokka
kärki, pää (syn. teravik); alku
(matka kahden pisteen välillä) väli, pätkä
puhekieli työtilaisuus jms.
(merimiesten kielessä) laivan kiinnitysköysi
anatomia otsa +luokka|et|ruumiinosa
Esimerkkejä:
algus ja ots – alku ja loppu
Suhkur on otsa saanud. – Sokeri on päässyt loppumaan.
Ravimid on otsas. Ma pean apteeki minema. – Lääkkeet ovat lopussa. Minun pitää mennä apteekkiin.
linna teises otsas – kaupungin toisessa päässä
otsast otsani – päästä päähän
ora otsas vorsti küpsetada – paistaa makkaraa tikun nokassa
kivi otsas – kiven nokassa, kiven päällä, kivellä
mätta otsas – mättään nokassa, mättäällä
Niidi ots ei mahtunud nõelasilmast läbi. – Langan kärki ei mahtunut neulansilmästä läpi.
Ma tahan kõige otsast alustada. – Haluan aloittaa kaiken alusta.
Liittyvät sanat: otsa, otsaharja, otsahius, otsake, otsakihara, otsalamppu.
Slangisanakirja
otsaa: uskallusta / rohkeutta / julkeutta : Jo on jätkällä otsaa tulla viel tänne takas!
otskaa: olla kyydissä
otskaa: ajaa, esim raitiovaunulla
rubari: otsikko
Rimmaavat sanat
ots rimmaa näiden kanssa:
slivovits, borštš...