monikko

monikko

  1. kielitiede nominin tai verbin luku, joka tarkoittaa vähintään kahta

  2. monikkomuoto.
    Esimerkiksi: Yksikkö ja monikko. Monikon nominatiivi. Monikon

  3. persoona.

Taivutus:
yks. nom. monikko
yks. gen. monikon
yks. part. monikkoa
yks. ill. monikkoon
monikossa: mon. gen. monikkojen monikoiden monikoitten
monikossa: mon. part. monikkoja monikoita
monikossa: mon. ill. monikkoihin monikoihin

Synonyymisanakirja

monikko

monikkomuoto.

Rimmaavat sanat

monikko rimmaa näiden kanssa:

sinfonikko, filharmonikko, miljoonikko, monimiljoonikko, kroonikko, ironikko...

Katso kaikki

Englannin sanakirja

monikko englanniksi

  1. puhekieltä plural

  2. tuple

Käännökset

ranska
n-uplet (m), pluriel (m)

saksa
Tupel, Plural (m), Pluralform (f)

puola
krotka (f), liczba mnoga (f)

venäjä
корте́ж (m) = kortɛ́ž, за́пись (f) qualifier record, ряд (m) qualifier row, строка́ (f) qualifier row, мно́жественное число́

ruotsi
tupel, tipel, plural, pluralis

kreikka
πληθυντικός (m)

italia
plurale (m)

romania
plural