mitta
mitta
substantiivijokin suureen arvo tai mittauksen tulos
jokin laite, jolla voi mitata tai joka määrittää jonkin mittayksikön
yhteys|matematiikka joukkofunktio, joka liittää luvun annetun joukon osajoukkoon
yhteys|kirjallisuustiede tietty mitallisessa runoudessa käytettävä säännönmukainen muoto, metrumi
Esimerkkejä:
Kappa on vanha 'mitta'.
Ota 'mitat' tuosta ovesta.
Onko sinulla metrin 'mittaa'?
Kyynärästä 'mitta'yksikkönä on luovuttu, mutta kyynäräkeppiä käytetään yhä.
Sanonta ”mitalla” johtuu siitä, että porvoolainen kruununvouti keräsi aikoinaan verot käyttämällä liian isoa 'mittaa'.
Diracin 'mitta' on 'mitta', joka saa yhdellä lähtöjoukkonsa alkiolla arvon 1, ja muilla arvon 0.
Heksametri eli kuusimitta on runomittaopissa antiikkisten sankarirunojen 'mitta'.
Alkuperä:
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame mihttu, ruotsi maatt. Englanniksi measure
Liittyvät sanat: mitellä
Synonyymisanakirja
mitta
Slangisanakirja
mitta täynnä: sietokyvyn raja saavutettu
mittari: taxi : Missä ne mittarit hilluu aina ku stikkaa vodaa?
mittaris 18: ikää 18 vuotta / 18-vuotias
mittarissa: elettynä (ikää) : Paljo sul on (vuosii) mittaris?
Rimmaavat sanat
mitta rimmaa näiden kanssa:
aikamitta, alamitta, pinta-alamitta, kalevalamitta, rullamitta, kulmamitta, tuumamitta, kukkuramitta, tasamitta...
Englannin sanakirja
mitta englanniksi
an old English measure of volume, perhaps equal to two bushels. Also mett.
1866: Once the mitta, or mett, a quantity of two bushels, is used for salt. The name still lingers in Lancashire. — James Edwin Thorold Rogers, A History of Agriculture and Prices in England, Volume 1, p. 168.
puhekieltä friendship