loukko

loukko

substantiivi
  1. syrjäinen paikka tai seutu, perukka, nurkka, kulmakunta

  2. huoneen nurkkaus

  3. yhteys|virheellisesti loukku (epämiellyttävä tai mahdollisesti vaarallinen paikka, josta ei pääse pois)

Esimerkkejä:

Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, hidalgo nyt esiin astuu... (Reino Helismaa: Meksikon pikajuna, 1949.)

Uuninloukosta löytyi sopiva oleskelusoppi.

Alkuperä:
kantaurali lowkke; sukulaissanat karjala loukko, unkari lyuk (kolo). Englanniksi pit, hollow

Liittyvät sanat: loukas

Synonyymisanakirja

loukko

perä, ontelo, kulma, perukka, lokero, nurkka, soppi, maanääri, perukka, seutu.

Rimmaavat sanat

loukko rimmaa näiden kanssa:

joukko, katselijajoukko, valitsijajoukko, katsojajoukko, poikajoukko, kasakkajoukko, palkkajoukko, roskajoukko, osajoukko, kantajoukko...

Katso kaikki

Käännökset

kreikka
τρύπα (f)

puola
dziura (f), nora (f)

venäjä
дыра́ (f)

ruotsi
håla