leuka

substantiivi

leuat, eläimen pään alaosa, suuta ympäröivät luut, joiden ylä- ja alaosassa hampaat ovat kiinni, muodostaa leukaparin, jonka muodostavat yläleuka (maxilla) ja alaleuka (mandibula) leukaperineen
ihmisen alaleuan kärki suun alapuolella, kasvojen alaosa
yhteys|kuva ylimielisyys, mahtailevuus
pihdin tms. työkalun osa jolla tartutaan kiinni
leuanveto

Selänteen 'leuka' murtui ottelussa Boston Bruinsia vastaan.

Hän sai nyrkistä 'leukaansa'.

Lovi 'leuassa' on on perinnöllinen piirre.

On hänelläkin 'leukaa' esittää tuollaista.

Aihio puristetaan ruustukin 'leukojen' väliin niin, että jengattava reikä on pystysuorassa asennossa.

Matti vetää 'leukoja'.

Montako leukaa 'nousee'?

Alkuperä:
Pre-Nordic; sukulaissanat viro loug, karjala leugu. Englanniksi chin

Synonyymisanakirja

leuka rimmaa näiden kanssa:

alaleuka, kierreleuka, irvileuka, koiranleuka, hauenleuka, kaksoisleuka, koukkuleuka, väkäleuka, yläleuka...

saksa
Unterkiefer (m), Kiefer (m), Oberkiefer (m), Kinnbacke (f), Greifer (m)

kreikka
κάτω γνάθος (f), σαγόνι

puola
żuchwa (f), szczęka (f), kleszcze, szczypce

venäjä
нижний нижняя че́люсть (nížnjaja čéljustʹ) g (f), че́люсть (f), тиски́ (m)-p

ranska
mâchoire (f), mâchoire inférieure (f), mâchoire supérieure (f), pied-de-biche (m) (pieds-de-biche)

unkari
állkapocs

italia
mandibola (f), ganascia (f), mascella (f), palanchino, piede di porco

latina
maxilla (f)

romania
mandibulă (f), mandibule (f)-p, falcă, maxilar, clește (m)

ruotsi
käke, käft