kulkea

verbi

liikkua, olla liikkeessä; siirtyä; liikkua ajoneuvon tai muun välineen kuljettamalla tai avulla; siirtyä joltakulta toiselle
liikennöidä
sijaita, olla sijoittuneena; ulottua, ylettyä paikasta toiseen
myötäillä, seurata
seurustella (~ yhdessä/keskenään)

Auto 'kulkee' ainakin kahtasataa. (= huippunopeus on)

kulkea jalan

juna kulkee

Varo! Johdossa 'kulkee' virta.

Juttu 'on kulkenut' suusta suuhun.

Henki 'ei kulje'. (= On vaikeuksia hengittää.)

Kansan suussa kulkee tarina, jonka mukaan kivillä olisi mestattu lapsenmurhan tehnyt nainen.

Bussi 'kulkee' keskiyöhön asti.

'Kulkevatko' bussit jouluaattona?

Maantie 'kulkee' järven ympäri.

Vesialuepyykistä n:o 126 raja 'kulkee' edellä mainittujen jakokuntien välistä rajaa pitkin.

Pekka ja Tiina 'ovat' jo pitkään 'kulkeneet' yhdessä.

Alkuperä:
kantaurali kulke; sukulaissanat viro kulgema (ohittaa), pohjoissaame golgat (edetä), unkari halad. Englanniksi proceed

Liittyvät sanat: hankalakulkuinen

Synonyymisanakirja

kulkea rimmaa näiden kanssa:

julkea, sulkea, oikosulkea, poissulkea...

kulkea autolla

to go by car

puhekieltä To advance, proceed, make headway, move/go ahead/forward, make strides, gain ground.

kulkea eteenpäin

to move forward