kiila

kiila

1. loivasti oheneva kappale, joka rakoon työnnettäessä aiheuttaa työntösuuntaan nähden kohtisuoran voiman raon reunoihin

2. kolmiomuotoinen taistelumuodostelma, varsinkin sen kärki

3. mikä tahansa kolmiomainen, kapea tai tunkeutuvat muoto tai kuvio

4. kuva erimielisyys, etenkin kun niitä pyritään aiheuttamaan

Esimerkkejä:

Kirveen terä pysyi tiukasti varressa, kun olin lyönyt 'kiilan' varren silmään.

Vähä vähältä 'kiiloja' rakoon hakkaamalla kivi halkesi siististi kahtia.

Apunen iski 'kiilaa' suomalaiseen mediakeskusteluun.

Alkuperä:
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi kil. Englanniksi wedge

Liittyvät sanat: kiilaantuminen

Synonyymisanakirja

kiila

pönkkä, kapeneva kaistale, kolmiomainen kaistale.

Slangisanakirja

1. kiilaa: etuilla / ohittaa jonossa / tulla mukaan neg. : Hei muija, onks sun ihan pakko kiilaa?

Slangi.net

Rimmaavat sanat

kiila rimmaa näiden kanssa:

haarakiila, peukalokiila, valokiila, savolaiskiila...

Katso kaikki

Englannin sanakirja

kiila englanniksi

1. wedge (gloss)

2. puhekieltä wedge (gloss)

3. puhekieltä gusset (gloss)

4. puhekieltä pile

Käännökset

kreikka
τσόντα (f), σφήνα (f), σμήνος

italia
gherone (m), linguetta (f), cuneo (m), bietta (f), zeppa (f), fermaporta (m) qualifier doorstop, spicchio

ranska
coin (m) qualifier (f)or splitting something, cale (f) qualifier (f)or stopping something from moving, part (m), morceau (m), quartier (m), flèche (f), case (f)

saksa
Keil (m), Weck (m), Stück

unkari
ék

latina
cuneus (m)

puola
klin (m), kawałek (m)

romania
pană (f), felie (f)

venäjä
клин (m)

ruotsi
kil, bit, tunga, spets