kielimuoto

kielimuoto

substantiivi
  1. ajallisesti, paikallisesti ja käyttäjäryhmäkohtaisesti erottuva kielenkäytön muoto

Esimerkkejä:

Murteet ovat saman kielen piirissä toisistaan eroavia kielimuotoja.

Liittyvät sanat: yleiskieli

Rimmaavat sanat

kielimuoto rimmaa näiden kanssa:

nominaalimuoto, välimuoto, maskuliinimuoto, feminiinimuoto, esimuoto, sonaattimuoto, finiittimuoto, tautimuoto, passiivimuoto...

Katso kaikki

Käännökset