kaupunki
kaupunki
Oman kuntansa muodostava, tiheään (suunnitelmallisesti) rakennettu, tavallinen, tavallisesti suuri asutuskeskus.
Esimerkiksi: Helsingin kaupunki. Kaupungin asemakaava, kadut. Kaupungin väkiluku. Pikku-, suurkaupunki. Satama-, teollisuuskaupunki. Kaupungissa ja maalla. Asua kaupungissa, kaupungin ulkopuolella. Matkustaa, muuttaa kaupunkiin. Olla kaupungilla kävelemässä kaduilla, asioilla liikkeissä, virastoissa tms. Lähteä kaupungille. Juoksi ympäri kaupunkia ostoksilla. Kaupungilla puhutaan, että - -. Sen tietää koko kaupunki kaikki kaupungin asukkaat.
Alkuperä:
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame gavpot, ruotsi köping. Englanniksi town
Taivutus:
yks. nom. kaupunki
yks. gen. kaupungin
yks. part. kaupunkia
yks. ill. kaupunkiin
monikossa: mon. gen. kaupunkien
monikossa: mon. part. kaupunkeja
monikossa: mon. ill. kaupunkeihin
Synonyymisanakirja
kaupunki
kaupunkilaiset, kaupunkikunta, pieni vaalipiiri, rotten borough.
Slangisanakirja
slangi: kaupunkikieli / "-murre"
stadi
staidi
staidu
Rimmaavat sanat
kaupunki rimmaa näiden kanssa:
vapaakaupunki, vanhakaupunki, puutarhakaupunki, nauhakaupunki, rajakaupunki, satamakaupunki, miljoonakaupunki, kisakaupunki, hansakaupunki...