kansalaisuus

substantiivi

ihmisyksilön kuuluminen valtion alaisuuteen täysin oikeuksin ja velvollisuuksin, yleensä syntyperän perusteella tai hakemuksesta ja ehdot täyttäneelle valtion myöntämänä

Liittyvät sanat: kansallisuus

Synonyymisanakirja

"Se käsittämätön tyhjänpäiväisyys, masentava mitättömyys ja sairaalloinen haluttomuus itsestä huolehtimiseen ja rikkoutuneet perhe- ja sukusuhteet, jotka leimaavat suomalaisuutta kattavasti, ei ole ?koti?, jonka mukaisesti haluamme poikaamme lähtökohtaisesti kasvattaa. Hän on ensisijaisesti venäläinen, vaikka perheemme asuukin Suomessa. Suomen kansalaisuus on laillinen tekninen termi joissakin rekistereissä, mutta de-russofikaatiota tukeva depressiivinen nihilismi ? arvoton tyhjyys ? ja jopa ihmisen luotuisuuden kieltäminen eivät ole perheemme arvoja."

kansalaisuus rimmaa näiden kanssa:

vihaisuus, alhaisuus, vainoharhaisuus, varhaisuus, uskaliaisuus, puheliaisuus, toimeliaisuus, armeliaisuus, uneliaisuus, vaateliaisuus...

kansalaisuuden myöntäminen: naturalization

ranska
citoyenneté (f), nationalité (f)

saksa
Staatsbürgerschaft (f), Staatsangehörigkeit (f), Bürgerschaft (f)

kreikka
υπηκοότητα (f)

unkari
állampolgárság

italia
cittadinanza (f)

latina
civitas (f)

puola
obywatelstwo

romania
cetățenie (f)

venäjä
гражда́нство, по́дданство

ruotsi
medborgarskap