lapio

substantiivi

kaivamiseen tai luomiseen käytetty puu-, metalli- tai muovivartinen kaivu- tai luontityökalu, jossa on metallinen, joskus puinen tai muovinen, käyttöä varten muotoiltu lapa
(eläintiede) hirven sarvityyppi

Suomalaisen 'lapion' varren päässä on yleensä ponsi.

Alkuperä:
suomalais-ugrilainen kantakieli lape; sukulaissanat viro labidas. Englanniksi shovel

Liittyvät sanat: kihveli

Synonyymisanakirja

lapio rimmaa näiden kanssa:

puutarhalapio, ojalapio, rikkalapio, lumilapio, leivoslapio, istutuslapio, kakkulapio, leipälapio, kenttälapio...

ranska
pelle (f), bêche, bêche (f)

saksa
Schaufel (f), Schüppe, Spaten

kreikka
φτυάρι

unkari
lapát, ásó

italia
pala (f), badile, paletta, pala, vanga (f)

latina
pala, rūtrum

puola
łopata, szpadel (m)-in, rydel (m)-in

romania
lopată (f), cazma (f)

venäjä
совко́вая лопа́та (f), лопа́та (f), штыкова́я лопа́та (f), за́ступ (m)

ruotsi
skyffel, skovel, spade