kulkunen

substantiivi

pallomainen metallikello, jossa on yl. ristikkäiset ääniraot ja sisällään metallinen hely
yhteys|puhekieltä|monikossa kivekset

Luokkiin kiinnitetty kulkunen kilahteli hevosen liikahdellessa ja kilkatti rytmikkäästi eläimen juostessa.

Tonttulakin kilisevä kulkunen saa eloa tonttuleikkeihin.

Pallo tuli suoraan 'kulkusille'.

Alkuperä:
sukulaissanat pohjoissaame golka. Englanniksi bell

Liittyvät sanat: äänirako

Synonyymisanakirja

kulkunen rimmaa näiden kanssa:

kankkunen, jokunen, kuukunen...

ranska
grelot (m), couille (f)

venäjä
бубенец (m), яйцо́

saksa
Ei, Nuss (f)

unkari
here

italia
coglione (m), minchione (m), palla (f)

romania
coi, ou, boș