koura

substantiivi

pivo, kämmen ja sormet yhtenä kokonaisuutena jonkin vastaanottamiseen tai poimimiseen yhdellä kädellä, käden kämmenpuoli
kookas, vahvaotteinen käsi
jonkin laitteen osa, jolla tartutaan esineisiin ja siirretään niitä
yhteys|kuva kuvaa jonkin armoilla olemista; jostakin kärsimistä

Kivet kääntyvät kangella tai paljain kourin, kun on voimaa ja riuskat otteet.

Koura tarttuu puuhun, terä katkaisee sen, tiltti kallistuu ja koura avautuu kun puu siirretään pinoon.

joutua sensuurin 'kouriin'

olla taudin 'kourissa'

Eikä päästä parkumalla Tuonen 'kourista' kovista. (Matti Hukkanen: Holhoomisesta|Köyhäin Holhoomisesta)

Alkuperä:
suomalais-ugrilainen kantakieli kopra. Englanniksi fist

Liittyvät sanat: näppi

Synonyymisanakirja

koura rimmaa näiden kanssa:

rautakoura, mämmikoura, kuolleenkoura, ankkurinkoura, känsäkoura...

A fist, hollow of the hand.
A grapple or grab. A mechanical device for taking hold of something.
gold
A genus of freshwater crayfish species endemic to New Zealand (derived from the Māori language).

ranska
pelle (f), poing (m)

saksa
Flunke (f), Faust (f)

puola
łapa (kotwicy) (f), pięść (f)

venäjä
ла́па якорь я́коря (f), кула́к (m)

kreikka
γροθιά (f)

unkari
ököl

italia
pugno (m)

latina
pugnus (m)

romania
pumn

ruotsi
knytnäve