kohtu

substantiivi

(elimistö) naaraspuolisilla nisäkkäillä oleva lihaksikas elin, jonka sisällä sikiö kasvaa ja kehittyy
yhteys|murre kohtuu-, kohtuus

Alkuperä:
suomalais-permiläinen kokte; sukulaissanat viro koht (vatsa), pohjoissaame goattu (womb). Englanniksi womb

Liittyvät sanat: emä

Synonyymisanakirja

kohtu rimmaa näiden kanssa:

ranska
utérus (m), ventre (m), qualifier archaic matrice (f), sein (m), entrailles (f)-p

saksa
Mutterleib (m), Gebärmutter (f), Schoß (m), Uterus (m)