kiila
kiila
loivasti oheneva kappale, joka rakoon työnnettäessä aiheuttaa työntösuuntaan nähden kohtisuoran voiman raon reunoihin
kolmiomuotoinen taistelumuodostelma, varsinkin sen kärki
mikä tahansa kolmiomainen, kapea tai tunkeutuvat muoto tai kuvio
kuva erimielisyys, etenkin kun niitä pyritään aiheuttamaan
Esimerkkejä:
Kirveen terä pysyi tiukasti varressa, kun olin lyönyt 'kiilan' varren silmään.
Vähä vähältä 'kiiloja' rakoon hakkaamalla kivi halkesi siististi kahtia.
Apunen iski 'kiilaa' suomalaiseen mediakeskusteluun.
Alkuperä:
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi kil. Englanniksi wedge
Liittyvät sanat: kiilaantuminen
Synonyymisanakirja
kiila
pönkkä, kapeneva kaistale, kolmiomainen kaistale.
Slangisanakirja
kiilaa: etuilla / ohittaa jonossa / tulla mukaan neg. : Hei muija, onks sun ihan pakko kiilaa?
Rimmaavat sanat
kiila rimmaa näiden kanssa:
haarakiila, peukalokiila, valokiila, savolaiskiila...
Englannin sanakirja
kiila englanniksi
Käännökset
kreikka
τσόντα (f), σφήνα (f), σμήνος
italia
gherone (m), linguetta (f), cuneo (m), bietta (f), zeppa (f), fermaporta (m) qualifier doorstop, spicchio
ranska
coin (m) qualifier (f)or splitting something, cale (f) qualifier (f)or stopping something from moving, part (m), morceau (m), quartier (m), flèche (f), case (f)
saksa
Keil (m), Weck (m), Stück
unkari
ék
latina
cuneus (m)
puola
klin (m), kawałek (m)
romania
pană (f), felie (f)
venäjä
клин (m)
ruotsi
kil, bit, tunga, spets