kaksikko
kaksikko
kahden asian, esimerkiksi kahden ihmisen, kahden miehen tai kahden naisen, muodostama kokonaisuus
yhteys|kielitiede duaali; kieliopillinen luku, substantiivin tai adjektiivin muoto, jota käytetään, kun puheena olevia asioita on täsmälleen kaksi. Esiintyi sekä uralilaisessa että indoeurooppalaisessa kantakielessä, mutta on kadonnut tai lähes kadonnut useimmista kielistä. Esiintyy kuitenkin vielä sloveniassa, saamessa ja samojedikielissä, rajallisesti austronesialaisissa kielissä ja venäjässä.
kaksikoiden (vanhentunut takso|Listera|*) suvun kasvi
Esimerkkejä:
'Kaksikko' käveli katua kohti kotia.
Liittyvät sanat: duo
Synonyymisanakirja
kaksikko
pari, duo, pariskunta, parivaljakko, härkäpari, säepari, distikon, duetto, dyadi.
Sitaatit
- "Nyt on pakko sanoa ikävästi: en tunne toista tahoa joita kohtaan tunnen yhtä syvää vastenmielisyyttä kuin kaksikko Leena Hietanen|Hietanen-Bäckman."
Rimmaavat sanat
kaksikko rimmaa näiden kanssa:
voimakaksikko, kajakkikaksikko, pariairokaksikko, kanadalaiskaksikko, kahdeksikko, leksikko...
Englannin sanakirja
kaksikko englanniksi
puhekieltä dual.
Käännökset
ranska
duel (m)
saksa
Dual (m), Zweizahl (f)
puola
liczba podwójna (f)
venäjä
дво́йственное число́ (m)