hallusta

adverbi

(+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksesta tai käytöstä
(+ genetiivi) adverbi, joka kuvaa genetiiviattribuuttinsa tulemista jonkun tai jonkin huolehdinnasta

Sain kirjan hänen 'hallusta'an.

Otin testamentin asianajajan 'hallusta'.

Sitaatit

"Bäckmanin blogissa puolustan Venäjän erikoisjoukkojen oikeutta - jos niin tahtoo - vapauttaa Rimma Tampereelta poliisin hallusta, koska tämän voidaan katsoa olevan vain vastavuoroinen askel sitä linjaa, jonka Suomen ulkoministeri Aleksander Stubb on siunannut: mainittu ministeri ei näet ilmaise kunnioitusta diplomaattisia periaatteita kohtaan, vaan pitää suojeltavana, jos suomalainen diplomaatti tukee rikoksen suorittamista Venäjällä. Nyt on samasta jatkumosta toisinpäin: mainittu Rimma-äiti ja hänen Anton-lapsensa ovat joutunet Suomessa tilanteeseen, jossa Stubbin valitsemalla tiellä on luonnollista, että nämä henkilöt voidaan vastavuoroisesti vapauttaa Suomesta. En tietenkään ole varma siitä, että Venäjä valitsisi yhtä primitiivisen menettelyn kuin Suomi on valmis tekemään."

hallusta rimmaa näiden kanssa:

alusta, istuma-alusta, turvealusta, sepelialusta, jalusta, mannermaajalusta, kivijalusta, mannerjalusta, maalausjalusta, leuanalusta...